Taikuri Niilo Nissinen

15 vuoden rajapyykki
23:11, 01.07.2015

Kirjoittanut Niilo, klo 23:11, 01.07.2015

Viisitoistavuotiaana minulla oli tunne, että taikuriharrastukseni saisi jäädä pois. Murrosiän myötä vapaa-ajalla kaverien kanssa ympäri kaupunkia pyöriminen sekä muut nuoren miehen elämän lisääntyneet menot tekivät tehtävänsä temppujen harjoittelun ja taikuriopettajani kanssa pitämien yhteisharjoitusten osalta. Keikoilla kävin, kun niitä jo useamman vuoden keikkailun seurauksena puskaradion kautta siunaantui, mutta tietty into jo vuosia jatkuneeseen harrastukseen uupui kiinnostuksen lisääntyessä muihin asioihin (mm. politiikkaan ja historiaan, joista ryhdyin jo tuolloin kaavailemaan jonkinlaista tulevaisuutta itselleni). Raha oli suurempi motivaattori siinä pisteessä, mikä näin jälkikäteen onkin hiukan hävettänyt.

Vuoden (2014) alkupuolisko
21:41, 28.07.2014

Kirjoittanut Niilo, klo 21:41, 28.07.2014

Viimeisimmän kirjoitukseni ollessa tammikuulta päätin (reilu viikko sitten olleiden Kouvolan Taikapäivien innoittamana) potkia itseni tekemään uuden blogikirjoituksen. Kirjoittamisen suhteen en ole erityisen laiska, vaan innostuessani saatan kirjoittaa kymmenenkin sivun verran tekstiä kerralla. Tämän blogin kirjoittamisen suurimpana vaikeutena onkin hyvien jutun aiheiden keksiminen: en tee taikurin työtä leipätyönäni, joten jatkuvia uusia aiheita ei ole säännöllisesti tarjolla enkä toisaalta viitsi täyttää tätä blogia kirjoittamalla ajatuksiani täysin taikuuden ulkopuolisista asioista. Nyt kuitenkin kun päätin jotain pitkästä aikaa kirjoittaa ajattelin rustata varsin kattavan tekstin kuluneen vuoden touhuista.

Kokemuksia taikurin ammatista
21:24, 07.01.2014

Kirjoittanut Niilo, klo 21:24, 07.01.2014

Vuosi 2014 käynnistyi ja hiukan ennen sitä tuli lopetettua hiukan edeltävää vuotta hiljaisempi, mutta siltikin suhteellisen aktiivinen pikkujoulukausi. Huolimatta säännöllisesti mieleen tulleista ajatuksista kirjoitella jotain uutta tänne blogiini en kuitenkaan saanut aikaiseksi istua alas ja raapustella ajatuksiani ylös. Suurin syy tosin oli etten keksinyt aihetta josta kirjoittaa.

Katu- ja ravintolataikuutta
21:32, 18.05.2013

Kirjoittanut Niilo, klo 21:32, 18.05.2013

Toviin en ole taas rustaillut tänne mitään ihan siitä syystä, ettei ole ollut oikein aihetta, josta kirjoittaa. Jyväskylässä asustellessa kevät on alkanut ja vasta kesäkuun alku tuo keikkakauden luokseni, joten olen yrittänyt työllistää itseäni noin muuten. Tämä kirjoitus koskeekin tämän päiväistä tälläistä yritystä. Katsellaan, jos saisin myöhemmin aikaiseksi tekstiä jostain vähän mielenkiintoisemmasta ja ajatuksia herättävämmästä aiheesta. Mutta nyt ravintola Amarilloon Jyväskylässä:

Keikkakokemuksia
16:24, 27.02.2013

Kirjoittanut Niilo, klo 16:24, 27.02.2013

Vuoden vaihteen jälkeen ei ole tullut tänne kirjoiteltua, mutta nyt kun keikkarintamalla alkaa olla taas vähän enemmän liikettä, päätin jotain aikani kuluksi rustailla. Keikkakokemuksista kukaan harvemmin minulta kyselee, mutta yli kymmenen vuoden ajalta niitäkin on kuitenkin ehtinyt jo jokunen kertyä ja muutaman mieleen painuneen voisin tässä listata näin tämän vuoden blogailun alkajaisiksi.

Yliluonnollisesta
14:32, 29.12.2012

Kirjoittanut Niilo, klo 14:32, 29.12.2012

Maailmanlopun piti tulla aiemmin tässä kuussa. Ihmiset ympäri maailmaa panikoivat, kaivautuivat vuorten alle turvaan ja rakensivat arkkeja ja bunkkereita joiden avulla heidän oli tarkoitus välttää tuho. Näiden lopun aikoihin uskovien keskuudessa vallitsi käsitys, että tältä niin sanotulta maailmanlopulta pystyi jotenkin suojautumaan ja selviytymään. Vaan mikäs maailmanloppu se sellainen olisi jos siltä pystyisi pelastautumaan bunkkerilla tai laivalla? Joku oli taas katsonut elokuvan ”2012” liian tosissaan.

Mentalismista
00:07, 01.12.2012

Kirjoittanut Niilo, klo 00:07, 01.12.2012

”Kyllä se on niin, että kyllä sitä ihmisellä on jotain... Jotain voimia, joita ei oikein voi selittää... Telepaattisia kykyjä ja muita...”

Kolometoesta vuotta...
18:43, 22.11.2012

Kirjoittanut Admin, klo 18:43, 22.11.2012

Kolmetoista vuotta. Kolmetoista vuotta on kulunut siitä kun vaaleahiuksinen, ensimmäisellä luokalla oleva pikku-Niilo laahusti isänsä vanavedessä Savontien kerhotalon pääovelle. Heti sisälle tullessa talolla olevista nuorista lähtevä meteli tervehti meitä (tuohon aikaan nuorisotaloilla oli enemmän väkeä kuin nykyisin ja meteliä kyllä riitti) ja vanhan rakennuksen oudot muodot ja paikoitellen jopa häiritsevän omituiset maalipinnat eivät ainakaan helpottaneet pienen pojan jännitystä. Ylös nuoriso-ohjaajan toimistoonkin vievät portaat natisivat hirveästi...

Arkisto