Taikuri Niilo Nissinen

Kolometoesta vuotta...
18:43, 22.11.2012

Kirjoittanut Admin, klo 18:43, 22.11.2012

Kolmetoista vuotta. Kolmetoista vuotta on kulunut siitä kun vaaleahiuksinen, ensimmäisellä luokalla oleva pikku-Niilo laahusti isänsä vanavedessä Savontien kerhotalon pääovelle. Heti sisälle tullessa talolla olevista nuorista lähtevä meteli tervehti meitä (tuohon aikaan nuorisotaloilla oli enemmän väkeä kuin nykyisin ja meteliä kyllä riitti) ja vanhan rakennuksen oudot muodot ja paikoitellen jopa häiritsevän omituiset maalipinnat eivät ainakaan helpottaneet pienen pojan jännitystä. Ylös nuoriso-ohjaajan toimistoonkin vievät portaat natisivat hirveästi...

Vaan jos ihan totta puhutaan, niin en usko muistavani ensimmäistä vierailuani tuossa rakennuksessa, jossa tulin myöhemmin vierailemaan joka maanantai taikuriharjoitusten merkeissä – useamman vuoden ajan. Edellä mainittu on osa mielikuvaa, joka on syöpynyt muistiini, mutta kaikkien muiden kummallisuuksiensa lisäksi ihmismuistilla on tapana muokata itseään. Vaikken itse sitä vielä tuolloin tiennyt, niin tuo ensimmäinen vierailu oli lopun elämäni kannalta hyvin tärkeä tapahtuma. Siksi halusin muistaa sen.

Todellisuudessa uskon muistini vain koonneen mielikuvan tapahtumista kaikkien muiden muistojen perusteella. Ehkä tapahtumat oikeasti etenivätkin kuten muistan – ehkä istuimme alas keltaiseksi maalatussa toimistohuoneessa, isäni aloitti rupattelun mentorini ja opettajani Mohamedin, tuttavallisemmin ihan Muhan, kanssa minun kuunnellessa hiljaa vieressä ja ujona tuota egyptiläistaustaista miestä mulkoillen. Vaan epäilen silti.

Kun on tehnyt lähes valtaosan tuosta kolmestatoista vuodesta töitä puskaradion ihmeelliseen voimaan nojaten tuntuu tälläinen nettisivujen käyttöön saanti hiukan oudolta. Pystyin pistämään tilaukseen myös käyntikortteja, joita en ollut aiemmin kehdannut teetättää sähköpostiosoitteen ja puhelinnumeron takia. Kaikki tämä tuo tunteen ammattimaisuudesta, vaikka todennäköisesti en koskaan kykene itseäni täyspäiväisesti elättämään näillä hommilla. Siltikin se tunne on itselleni varsin tärkeä – tunne siitä, että ehkä en nyt olekaan viimeistä kolmeatoista vuotta viettänyt taikatemppuja harjoitellen, alan kirjallisuutta lukien ja juosten milloin milläkin Varkauden nuorisotalolla Muhan töiden perässä viikottaisissa treeneissä. Ehkä en sittenkään suotta astellut kolmetoista vuotta sitten Savontien kerhotalon punaisista pääovista isäni vanavedessä.

Nyt tässä ensimmäistä blogikirjoitustani raapustellessa (ja aiheesta toiseen harhaillessa... Avoimen yliopiston filosofian opettajani vaikutus itseilmaisuuni alkaa huolestuttavasti puskemaan esiin) en rehellisesti sanottuna vielä tiedä mistä tarkkaanottaen kertoisin. Nettisivujen saaminen käyttööni mahdollistaa itseni mainostamisen ihan eri tavalla kuin ennen ja se onkin nykyhetkeä ajatellen tärkeä asia (tosin ei välttämätön – onhan tuota vuosien varrella ilman interneziäkin ihmisiä huijattu), mutta toisaalta taas voisin kertoa siitä ”kuinka kaikki alkoi”. Molemmat vaikuttavat jopa itsestäni kuitenkin varsin tylsiltä vaihtoehdoilta, joten taidan tyytyä jättämään niiden pohdiskelun tähän – ehkä palaan aiheeseen ja taikurin harrastukseni juuriin myöhemmin.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron mentalismista ja siitä, miksi ja miten ajauduin siihen ja mitä se oikeastaan on (keikkojeni jälkeen monia on kiinnostaneet nämä asiat). Jääköön tämä nyt siis vain avaustekstiksi.

Kirjoittanut Admin, klo 18:43, 22.11.2012 - Luettu 1164 kertaa