Taikuri Niilo Nissinen

Mentalismista
00:07, 01.12.2012

Kirjoittanut Niilo, klo 00:07, 01.12.2012

”Kyllä se on niin, että kyllä sitä ihmisellä on jotain... Jotain voimia, joita ei oikein voi selittää... Telepaattisia kykyjä ja muita...”

Tällaisiä pohti yhdellä pikkujoulukauden keikalla tapaamani mieshenkilö, joka kaksiosaisen keikkani väliajalla tuli juttelemaan mukavia. Hetken aikaa aiheesta haasteltuani herra kertoi uskovansa itsellään olevan telepaattisiakykyjä. Esimerkkeinä hän kertoi, kuinka kerran haettuaan vaimonsa töistä hän oli vain sanonut ”Ei tarvitse kertoa minne mennään” ja sen jälkeen käyttänyt vaimoaan kaikilla asioilla joilla vaimo oli halunnutkin käydä – ilman että tämä oli kertonut mistään mitään. Hän myös kertoi, kuinka oli kerran Kotkasta lähtiessään tapaamaan sairasta äitiään tuntenut oudon tyyneyden ja rauhallisuuden tunteen seisoessaan rautatieasemalla ja tietänyt äitinsä poistuneen – hän oli katsonut kellonajan ja myöhemmin oli selvinnyt, että se oli ollut sama kellonaika kuin äidin virallinen kuolinaika. Tämä sama kaava oli toistunut myös isän poismenon kohdalla.

http://i45.tinypic.com/zlokr9.jpg
Suomen ykkösmentalisti, Pete Poskiparta

Keskustelu oli mielenkiintoinen siinä suhteessa, että tavallisesti lähden kyseenalaistamaan yliluonnollisten voimien olemassaolon ja antautuvan (pitkään) debaattiin aiheesta. Herra uskoi myös minun omaavan yliluonnollisia kykyjä ja sen kiistinkin varsin selvästi. En kuitenkaan kyseenalaistanut hänen uskomuksiaan omiin kykyihinsä.

Arvoin pitkään (facebook -sivustani tykkäävien harmiksi – sivun nimen vaihdosta lähtee aina erikseen ilmoitus sivusta tykkääville käyttäjille ja moni lienee saanut harmaita hiuksia leikkimisestäni) millä nimikkeellä kutsuisin itseäni; olisinko ”Taikuri Niilo Nissinen”, ”Taikuri ja mentalisti Niilo Nissinen”, ”Illusionisti ja mentalisti Niilo Nissinen”... Vaihtoehtoja oli lukuisia, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että parempi vähän erottua kollegoistani ja valita titteliksi ”mentalisti”. Suomessa olen törmännyt vain kouralliseen mentalisteja (tosin en koskaan tavannut ketään kasvotusten), jotka aktiivisesti esittävät mentaalitaikuutta ja ihan jo siitä syystä tarjontani voikin herättää kiinnostusta laajemmassa yleisössä kuin ennen.

Vaan mitäpä se mentalismi sitten oikein on? Jos olette näiltä sivuilta lukeneet muutakin kuin vain tämän blogitekstin niin tiedätte ainakin sen verran, että kyse on ajatustenlukemisesta, ennustamisesta yms. Mentalisti siis luo illuusion siitä, että lukisi ihmisten ajatuksia, vaikuttaisi heidän päätöksiinsä ja manipuloisi heitä - joskus näinkin tosin ihan oikeasti tehdään. Suomen tunnetuin ja kenties paras mentalisti Pete Poskiparta on todennut, että silmänkäännön sijaan mentalismi on mielenkääntöä.

Oma kiinnostukseni mentalismiin lähti siitä, kun kuulin ensimmäisen kerran Pete Poskiparran esiintyvän Radio Novalla. Suhtauduin temppuun lähes halveeraavasti, koska yhdistin virheellisesti mentalistin meedioon ja uskoin ison P:n uskottelevan kuuntelijoille omaavansa yliluonnollisia voimia. Sellainen on aina saanut minut puhisemaan kiukusta. Törmäsin pari kuukautta myöhemmin Varkauden Suomalaisessa Kirjakaupassa Derren Brown nimisen herran kirjaan ”Miten mieltä hallitaan”. Psykologiasta kiinnostuneena ostin kyseisen teoksen ja ryhdyin ahkerasti kahlaamaan sitä läpi. Olin hämmentynyt siitä tietomäärästä, jota tuo kirja piti sisällään ja jo ensimmäisten kappaleiden jälkeen minun oli pakko googlettaa kirjailijan nimi ja ottaa selville, kuka tuo kaveri oikein oli. Kävi ilmi, että Brown oli tunnettu brittitaikuri ja mentalisti (myös illusionistiksi kutsuttu). Tämä sai minut palaamaan takaisin Pete Poskiparran äärelle ja tutustumaan lähemmin hänen toimiinsa.

Derren Brownin ja Pete Poskiparran tempuissa mielenkiintoni sai se karu fakta, etten voinut vain käsittää niitä. Taikurina ollessa olen pitänyt tietynlaisena ammattikirouksena sitä, että aina kun näen toisen taikurin esiintyvän muodostan mielessäni heti jonkinlaisen tavan, jolla itse toteuttaisin kyseiset temput – en siis tarkoita, että tietäisin jokaisen tempun salaisuuden, mutta mieleni kehittelee jonkinlaisen tavan, jolla tempun voisi tehdä. Tästä syystä olen kovin harvoin päässyt oikeasti kokemaan hämmennyksen tunteen. Katsellessani Brownin live -taltiointia eräästä Lontoon teatterissa pyörineestä showsta en voinut kuin suu pyöreänä ihmetellä näkemääni. Yli kymmenen vuoden tietämyksestä huolimatta en kyennyt mitenkään selittämään temppuja ja olin aidosti hämmentynyt – jopa sellaisista tempuista joiden toimintatapoja lähdin jo mielessäni veikkailemaan.

http://i49.tinypic.com/23if7y8.jpg
Derren Brown - Enigma
Ensimmäinen näkemäni Brownin show

Taikuuden psykologinen puoli ja ihmisen aistien huijaaminen ovat aina kiinnostaneet minua. Syventymällä mentalismiin olen päässyt lähemmäs ihmismielen huijaamista sen sijaan, että tyytyisin vain hämäämään ihmissilmää erilaisilla sormisukkeluuksilla (ei toki kaikki perinteisestä taikuudesta ole tätä, mutta silmän huijaamisen painotus on aivan eri luokkaa kuin mentalismissa).

Takanani on nyt kenties kiireisin pikkujoulukausi ja myös ensimmäisin, jona esitin yleisölleni vain mentaalitaikuutta. Yritän nykyisin profiloitua enemmän ”aikuisviihteenä” sen sijaan, että kiertäisin lasten tilaisuuksissa vetämässä kaneja hatuista. Aikuisemmalle yleisölle esiintyminen on itselleni paljon palkitsevampaa, enkä oikein enää edes osaa suhtautua oikealla asenteella lasten tilaisuuksiin (enää en vain kykene lyömään sitä piirakkaa naamaani vain jotta lapset saisivat nauraa). Vaan aion edelleen säilyttää myös perinteistä taikuuttaa ohjelmistossani sen verran, että kokoperheen esiintymiset ovat mahdollisia. Mennyt pikkujoulukausi toi mukanaan onnistumisia ja yleisöt osoittivat kiinnostusta työtäni kohtaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Tästä syytän uutta tyylisuuntaani.

En lähtenyt kyseenalaistamaan juttusilleni tulleen herran puheita, koska hän oli löytänyt oman tapansa käsitellä vanhempiensa kuolemat ”kykynsä” avulla. Vaikka vakaasti uskonkin, että nämä tekstini alussa mainitut kuolinaikoihin liittyvät tapahtumat eivät pidä sisällään mitään yliluonnollista, niin ei ole minun tehtäväni riistää toiselta hänen uskoaan johonkin, jos tuo usko on jotenkin auttanut häntä elämässä. Hän ei yritä esittää hyväuskoisille omaavansa yliluonnollisia voimia ja rahasta heitä ottamalla yhteyttä kuolleisiin läheisiin tms. - itseasiassa minulle jäi sellainen kuva, ettei hän ollut koskaan aiemmin kertonut ”kyvystään” kenellekään ja uskoutui minulle, koska luuli minullakin olevan joitain voimia.

Niin tai näin, hän oli väärässä minun kykyjeni suhteen. Olen varsin rehellinen epärehellisyydestäni ja voin huoleta sanoa yleisölle aikovani huijata heitä ennen esityksen alkua. Mutta jos joku siitäkin huolimatta uskoo minun omaavan jotain yliluonnollisia voimia, niin kai minä sitten vain teen työni pirun hyvin.

Kirjoittanut Niilo, klo 00:07, 01.12.2012 - Luettu 2555 kertaa