Taikuri Niilo Nissinen

Kokemuksia taikurin ammatista
21:24, 07.01.2014

Kirjoittanut Niilo, klo 21:24, 07.01.2014

Vuosi 2014 käynnistyi ja hiukan ennen sitä tuli lopetettua hiukan edeltävää vuotta hiljaisempi, mutta siltikin suhteellisen aktiivinen pikkujoulukausi. Huolimatta säännöllisesti mieleen tulleista ajatuksista kirjoitella jotain uutta tänne blogiini en kuitenkaan saanut aikaiseksi istua alas ja raapustella ajatuksiani ylös. Suurin syy tosin oli etten keksinyt aihetta josta kirjoittaa.

Nyt vuoden vaihduttua päätin pakottaa itseni keksimään jonkin aiheen, josta taas turauttaisin lyhyehkön tekstimuurin ulos ja apua sain taikuri Juha-Matti Ristiharjun blogista, jota eksyin yön pimeinä tunteina selaamaan. Eräässä blogikirjoituksessaan Ristiharju pohdiskelee kollegoilta saatujen kommentien tukemana millaista taikurin työ oikeastaan on. Vaikka teenkin melko ammattimaisesti hommia alalla en kuitenkaan elätä itseäni työllä. Minulla on kuitenkin neljäntoista vuoden aikana ehtinyt muodostua vastaavanlaisia kokemuksia siitä mitä on olla taikuri – ja juuri näitä kokemuksia ajattelin tässä kirjoituksessa jakaa.

http://i40.tinypic.com/1z736gn.jpg

Matkustelu

Kuten itsensä taikurina elättävätkin ovat todenneet tien päällä saa viettää aikaa melko paljon. Itse matkustelu ei ole ikinä haitannut itseäni vaan osaan nauttia bussissa istuskelusta. Toisin kuin junat ovat bussit yleensä paljon hiljaisempia eikä muita matkustajia yleensä ole tungokseen asti jolloin tilaa löytyy muutenkin kuin vain omille ajatuksille. Tästä syystä johtuen suosin siis yleensä busseja, vaikka liput tapaavatkin olla pari euroa junalippuja kalliimpia ja matkaan menee pidempi aika.

Vaikka pidänkin matkustamisesta on jatkuva tien päällä olo kiistatta fyysisestikin melko raskasta. Asustellessani Jyväskylässä ja kiistatta valtaosan keikoistani ollessa Keski-Savossa kotikuntani Varkauden ympäristössä saan aina seilata tuota väliä melko usein. Olenkin törmännyt koomiseen tilanteeseen, jossa eräs Jkl-Vrk väliä ajava pikavuorokuski tervehti minua kadulla tullessaan vastaan ja moni kuskeista tunnistaa minut nimeltä.

http://i41.tinypic.com/2agjfc.jpg

”Tee joku temppu!”

Olen varsin vähän ollut tekemisissä muiden suomalaisten taikureiden kanssa, mutta tästä asiasta olen kuullut monen muunkin sanovan.

Jos arkkitehti menee baariin ja tutustuu uusiin ihmisiin, jotka kuulevat/tietävät hänen ammattinsa harva pyytää häntä todistamaan osaamistaan ja suunnittelemaan rakennuksen siltä istumalta. Harvoin moisia pyydetään laulajaltakaan. Mutta jos taikuri sattuu olemaan liikenteessä on enemmän sääntö kuin poikkeus jos häntä pyydetään näyttämään taitonsa.

Olen monesti miettinyt mistä tämä johtuu. Stand up -koomikot ovat varmaan toinen viihdealalla oleva ammattikunta, joka joutuu kokemaan tiettyä sosiaalista painetta työnsä takia (pitäisi olla kokoajan hauska siinä missä taikurin pitäisi aina pystyä olemaan valmis tekemään tempun tai kaksi). Yksi syy voisi olla, että ihmiset (kuten Ristiharju sivuten huomioi blogissaan) tapaavat ajatella, että taikurin työ koostuu vain siitä, että noustaan hetkellisesti lavalle, tehdään temput ja aplodien saattelemana poistutaan paikalta. Kun ihmiset eivät näe tuon lavalla seisovan pölvästin normaalia elämää, joka pitää sisällään satoja tunteja turhauttavaa harjoittelua ja oman roolihahmonsa luomista (kaikesta muusta tilpehööristä puhumattakaan) on vaikea käsittää, että kyseessä on ”oikea työ”. Jopa minä, joka en itseäni hommalla elätä joudun harjoittelemaan kutakin temppua enkä ikinä esitä mitään keskeneräistä materiaalia.

Eipä sillä, mukavahan se välistä onkin aiheuttaa hämmennystä kaveripiirissään. Itse olen kuitenkin vuosien aikana tehnyt periaatteen, että vältän esiintymistä vapaa-ajallani. Tähän on vaikuttanut eittämättä sekin, että olen tietyllä tapaa kontrollifriikki ja lavalle nouseminen ennaltasovitusti ja täysin tietoisena siitä mikä tilaisuuden luonne on ja mitä aion tehdä on (ainakin mielestäni) paljon erilaisempi kuin improvisaatio hetkellä X. Kun hallitsen tilanteen 'täysin' olen myös paljon itsevarmempi ja se vaikuttaa esiintymiseeni. En myöskään ole koskaan ollut erityisen viehättynyt lähitaikuudesta vaikka pidänkin repertuaarissani mukana aina kourallista lähietäisyydellä toimivaa temppua (toisin kuin valtaosa muista taikureista vieroksun itse korttipakkaa, vaikka pidänkin arvossaan jokaista alan harrastajaa, joka oikeasti taitaa tuon apuvälineen käytön taikuudessa).

Se, että yksi tai kaksi ihmistä illan aikana kysyy temppujen perään, ei juuri häiritse. Mutta kun kysymyksiä alkaa tulemaan useilta ihmisiltä ja useita kertoja samoilta alkaa se vähintäänkin häiritä ja joskus on sanottava tiukemminkin ettei aio nyt esittää mitään. Itseäni asia ei ole koskaan piinannut, mutta hiukan ihmetystä se on saanut aikaan. Eli ei, en aio pahastua jatkossakaan jos joku nyt rohkenee pyytää esittämään tempun, mutta pettyä ei kannata jos sellaista ei pyynnöistä huolimatta tule.

http://i39.tinypic.com/9ar9qd.jpg

Sosiaaliset taidot, itseluottamus ja esiintymiskokemus

Nämä ovat varmasti henkilökohtaisia kokemuksia, mutta uskon monen muunkin taikurin ja esiintyvän taiteilijan jakavan monet näistä ajatuksista ja kokemuksista.

Kenties yksi isoimmista asioista, joita olen taikurina ollessa oppinut: esiintyminen. Kun aloitin ala-asteikäisenä hommat minut ”kasvatettiin” lavalle ja opettajani opetti minulle hyvin yksityiskohtaisesti monia tärkeitä esiintymisen perusasioita hyvästä ryhdistä aina siihen, ettei yleisölle käännetä selkää ellei ole aivan pakko tai jos se ei kuulu esitykseen. Vaikka harrastelija teattereissa esiintymistä kokeilinkin vasta paljon myöhemmällä iällä sain lapsesta lähtien äärimmäisen hyvän pohjan lavalla oloon ja esiintymisen jaloon taitoon. Esiintymistaidosta on taas ollut monella eri elämän osa-alueella hyötyä aina työnhauista koulussa pidettyjen esitelmien pitämiseen.

Myös tietty itsevarmuus on hiipinyt osaksi minuuttani esiintymisen kautta. Kun uskaltaa nousta monisatapäisen yleisön eteen uskaltaa kohdata ihan eri tavalla myös sosiaalisessa elämässä vastaan tulevat tilanteet. Ei sillä, olisi valhe väittää, että olisin sama henkilö 'siviilissä' kuin lavalle noustessa.

Sosiaalisiin tilanteisiin on myös ehdottomasti auttanut se, että taikurina teen asiakaspalvelutyötä. Jokainen asiakas on aina erilainen ja hyvien asiakkaiden rinnalle on sopinut aina muutama vähän vaikeampaa tapausta. Jokaisen kohdalla kuitenkin täytyy osata suhtautua tilanteeseen eri tavalla. Täytyy vain osata asioida erilaisten ihmisten kanssa – tämän olen havainnut heijastuvan suoraan 'siviiliin' vaikkakaan aina ei jaksa tai tarvitsekaan esittää miellyttävää jokaiselle vastaan tulevalle ihmiselle.

http://i39.tinypic.com/15etrh4.jpg

Kirjoittanut Niilo, klo 21:24, 07.01.2014 - Luettu 1203 kertaa