Taikuri Niilo Nissinen

Vuoden (2014) alkupuolisko
21:41, 28.07.2014

Kirjoittanut Niilo, klo 21:41, 28.07.2014

Viimeisimmän kirjoitukseni ollessa tammikuulta päätin (reilu viikko sitten olleiden Kouvolan Taikapäivien innoittamana) potkia itseni tekemään uuden blogikirjoituksen. Kirjoittamisen suhteen en ole erityisen laiska, vaan innostuessani saatan kirjoittaa kymmenenkin sivun verran tekstiä kerralla. Tämän blogin kirjoittamisen suurimpana vaikeutena onkin hyvien jutun aiheiden keksiminen: en tee taikurin työtä leipätyönäni, joten jatkuvia uusia aiheita ei ole säännöllisesti tarjolla enkä toisaalta viitsi täyttää tätä blogia kirjoittamalla ajatuksiani täysin taikuuden ulkopuolisista asioista. Nyt kuitenkin kun päätin jotain pitkästä aikaa kirjoittaa ajattelin rustata varsin kattavan tekstin kuluneen vuoden touhuista.


http://i57.tinypic.com/nvnqtd.jpg


Taikashow 14.3. Varkaudessa

Kyseessä oli Soisalo-opiston ja Varkauden Tanssikellari ry:n kanssa yhteistyössä järjestetty tanssia ja taikuutta sisältävä show, jonka keskiössä temppuilin mentalismiin painottaen. Illuusioita tuli myös tehtyä ja niissä käytin apuna tanssijoita.

Show oli kannaltani merkittävä juurikin sen takia, että käsikirjoitin koko yli tuntisen setin ja heilutin pitkälti yksin tahtipuikkoa kaiken lavalla tapahtuvan osalta. Tanssiryhmille annettakoon suuri kunnia oman osuutensa hienosta hoitamisesta – en ole keksinyt pahaa sanottavaa! Itse tapahtumasta kuitenkin löysin suuriakin heikkouksia jo esiripun laskeuduttua ja poistuttuani korjaamaan rekvisiittaa.

Viimeiseksi ohjelmanumerokseni tarkoitettu ennustuksen sisältänyt temppu epäonnistui, joka jäi allekirjoittanutta suututtamaan kaikkein eniten. Kyse oli vakituisessa keikkasetissäni olleesta tempusta, jonka onnistusmisprosentti on mitä suurimpia – huolimatta huolellisesta valmistautumisesta se kaikkein pahin kuitenkin tapahtui ja käteen jäi pettymys. Onneksi ks. tempun jälkeen tapahtui vielä muutakin ennen loppusanoja, joten se ei ollut viimeinen asia, jonka yleisö lavalla näki. Lisäksi esiintymiskokemus ja aiemmat epäonnistumiset ovat hioneet osaamistani sen verran, että osasin sekä omasta, että yleisössä olleiden tuttavieni mielestä ottaa homman haltuun tilanteeseen nähden hyvin. Tätä epäonnistumista myös tasapainotti se, että show'ssa esittämäni taikuuden klassikko ja suurimman panoksen saanut oma versioni Spirit Cabinet -rutiinista onnistui täydellisesti – näin neljä kuukautta myöhemminkin olen saanut kehuja siitä.

Järjestelyissä suurin ongelma oli roudarien puute. Illuusioita tehdessäni minulla oli sen verran rekvisiittaa, että lavan taakse olisi tarvittu erilliset roudaajat kuljettamaan tavaroita lavalle ja pois. Show'ssa pyysin tanssijoita auttamaan tässä asiassa, mutta tein sillä itselleni ja tanssijoille kiireen kun yritimme pitää homman aikataulussaan ja juosten kuljettaa tavarat paikasta X paikkaan Y ja samalla valmistautua seuraavaan osioon. Käytännön ongelma, joka ei välttämättä katsomoon näkynyt, mutta ei helpottanut esiintyjien työtä.

Aikataulutus meni myös hiukan metsään – kenraaliharjoitukset oli sijoitti aivan liian lähelle itse esitystä ja olimme vielä kertaamassa ja katsomassa joitain yksittäisiä kohtia tempuista kun ensimmäisiä katsojia alkoi saapua Warkaus Salin aulaan odottamaan ovien avaamista. Henkilökohtaisesti olin vasta valmistelemassa erään show'n keskiosaan sijoitetun tempun välineistöä kun minulle tultiin sanomaan, että sali on pimeä, yleisö paikallaan ja minut kaivattiin lavalle. Tein itse itselleni kiireen ja minun olisi pitänyt tajuta ehdottaa kenraaliharjoituksen ajankohta paljon aiemmaksi, sekä ylipäänsä ottaa aikataulu huomioon eri tavalla. Lopputulos ikävä kyllä näkyi lavalla omassa jaksamisessani kun jouduin kiireen kanssa juoksentelemaan milloin mitenkin.

Lyhyestä virsi kaunis: show oli liian pitkä. Mitäpä tuosta muuta sanomaan. Paljon tiiviimpi ja lyhyempi olisi toiminut paremmin. Illuusioita taas olisin voinut myös miettiä hiukan tarkemmin ja joidenkin toteutuksessa tuli hiukan ongelmia itse lavalla. Niistä en kuitenkaan kuullut sen suurempaa kritiikkiä ja uskonkin niiden menneen vähintäänkin oivina ”täytetemppuina” muun show'n ohella. Täydellisyyteen tulee kuitenkin pyrkiä, joten ensi kerralla tiedän huomioida jotkin asiat paremmin.

Kaiken kaikkiaan en kuitenkaan ole pettynyt show'hun. Eikä kuulemani mukaan yleisökään, vaikka täydellisestä esityksestä ei voidakaan puhua. Vanhana pessimistinä keskityn vain aina ensin negatiivisiin asioihin ja teen niistä suuremman numeron kuin positiivisista. Tahdostani lippuhinnat pidettiin kohtuullisina eikä lähdetty tavoittelemaan tähtiä taivaalta. Yleisömäärä oli kohtuullinen, vaikkei pilviä hivottukaan eivätkä järjestäjät jääneet tappiolle. Yleisöltä tuli positiivista palautetta ja sain myös asiallista kritiikkiä, joissa osattiin ottaa edellä mainitsemiani asioita esille. Sain paljon uutta esiintymiskokemusta juuri suuremmalla lavalla esiintymisestä ja erityisesti show'n käsikirjoittamisesta – kokemusta, jota aion kyllä käyttää jatkossa hyväksi. Ja kuten edellisen kappaleen lopussa totesinkin, ensi kerralla osaan ja tiedän hoitaa monta asiaa toisin.


http://i61.tinypic.com/24pwe1l.jpg


Ammattilaiseksi vai ei?

Alkuvuosi on keikkailujen suhteen mennyt hyvin ja tekemistä on riittänyt. Edellä kuvailemani show'n seurauksena sain mukavasti keikkapyyntöjä ihan elokuulle asti ja jo sitä ennen vuosi alkoi keikkailun merkeissä.

Aloitin helmikuussa päivätyöt Jyväskylän kaupungin palveluksessa veteraanityöntekijänä – tiivistettynä siis järjestin sotaveteraaneille kunnallisia avopalveluita ja ulkoilin sekä olin puhekaverina yksinäisille veteraaneille. Nämä työt ovat osaltaan pitäneet kiireenä, mutta niiden ohella heräili myös vanha ajatus ammattitaikuriksi ryhtymisestä.

Olen kyennyt maksamaan vuokrani keikkapalkkioille ja siirryin osuuskunnan riveistä elinkeinon harjoittajaksi perustamalla toiminimen, jonka kautta olen nyt hoitanut keikkailuni. Siirtyminen ammattilaiseksi olisi siis melko luonnollinen ratkaisu, mutta vanhasta tottumuksesta yritin kehitellä tekosyitä sen välttämiseksi. Pienestä pitäen olen tahtonut ajatella (hiukan toki myös muiden ihmisten ansiosta), että taikurina toimiminen on parempi pitää harrastuksena ja hankkia ”oikea työ” rinnalle. Seurattuani yhä enenevässä määrin taikamaailman tapahtumia ja ammattitaikureita maassamme kuitenkin käsitys taikurin ammatista on muuttunut mahdottomasta mahdolliseksi.

Itselleni kuitenkin suurimmat käytännön esteet ovat matkustelu ja muut kiinnostukset. Pidän matkustelusta, mutta koen sen erittäin raskaaksi. Suomen ollessa lopulta melko pieni maa täytyisi ammattitaikurin matkustella ympäri maata keikkojen perässä. Suuressa maailmassa taikuri pystyy teoriassa elättämään itsensä esiintymällä yhden metropolin sisällä, mutta Suomessa vastaava ei juuri ole mahdollista. Jos lähtee alalle on valmistauduttava tuhansiin ja taas tuhansiin tuntiin tien päällä menossa milloin minnekin.

Muut kiinnostukset käsittävät mieltymykseni yhteiskuntatieteisiin ja filosofiaan – sekä haaveeseen opettajan ammatista. Opettajan ammatti on houkutellut jo yläluokilta lähtien ja suunnitelmissani hakeutuisinkin juuri yhteiskuntaopin opettajaksi kenties rehtorin ja opinto-ohjaajan pätevyyksien kanssa tms. Aivan itsestään selvää show-bisnekseen lähtö ei siis ole missään välissä ollut – puhumattakaan siitä, että näkisin osaamiseni vielä 100% varmuudella edes riittäväksi.

Tämän käytännön ongelman kuitenkin ratkaisi se, että tulin valituksi Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan lukemaan filosofiaa pääaineenani (jonka tosin harkitsen myöhemmin vaihtavani valtio-oppiin). Seuraavat viisi vuotta ovatkin siis melko hyvin lukkoon lyödyt, mutta aion ehdottomasti jatkaa esiintymistä ja keikkailua – eikä opintotukien lisäksi tulevat lisäansiot ole lainkaan haitaksi.


http://i60.tinypic.com/2q8yl9j.jpg


Kouvolan Taikapäivät 18.-20.9.

Kouvolan Taikapäivät ovat vuosittain järjestettävät alan tapahtuma, jonka tavoitteena on kotimaisen taikuriperinteen vaaliminen ja edistäminen. Parittomina vuosina tapahtuma järjestetään pääsiäisenä ammattilaisten koulutustapahtumana, jonka yhteydessä on toki myös julkisia yleisölle avoimia esityksiä yms. – tuolloin ratkaistaan myös Suomen mestaruus alan SM-kisoissa. Parillisina vuosina taas tapahtuman yhteydessä järjestetään viihdeohjelmien SM-kisat, jotka tänä vuonna keräsivät todella tasokkaan osallistujakaartin. Järjestäjien ja paikalla olleiden veteraanikävijöiden mukaan kyseessä saattoivat olla toistaiseksi kovimmat ja tasokkaimmat kisat Taikapäivien historiassa.

Allekirjoittaneelle Taikapäivät olivat ensimmäiset. En oikeastaan ollut ennen tätä tapahtumaa nähnyt kuin reilu kourallisen eri taikurin esityksen. Muistan aina kertoa, että olen harrastanut taikuutta viisitoista vuotta, mutta muita taikureita en ole tavannut kasvotusten kuin neljä. Jo tästä syystä Taikapäivät olivat äärimmäisen mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus.

Ala on hyvin vahvasti mestari-kisälli -pohjainen. Uutta oppiakseen ja kehittyäkseen harrastaja tarvitsee lähes poikkeuksetta mentorin, joka osaa antaa rakentavaa palautetta esiintymisestä ja tarjota ohjeita sekä keskustelukumppanin, jonka kanssa vaihtaa ajatuksia taikuudesta ylipäänsä. Minulle tälläinen löytyi harrastuksen alkutaipaleelle samoilta pitäjiltä Suomen nuorisosirkusliiton kunniapuheenjohtajasta ja yhdestä perustajasta Mohamed Hamedista, joka opasti minut taikuuden maailmaan. Mohamed ei itsekään ollut erityinen aktiivinen Taikapäivillä käyjä, vaikka olikin niillä vieraillut ja tunsi ammattitaikureita. Tästä johtuen itsellenikään ei tullut koskaan mitenkään erityisen suurta hinkua lähteä päiville.

Myöhemmin minulle alkoi muodostua eräänlainen pelko oman osaamiseni riittämättömyydestä. Kun on tehnyt viisitoista vuotta jotain pitäisi teoriassa jo osata jotakin, mutta muiden taikureiden kohtaaminen ja heille temppujen esittäminen tuntui ja tuntuu edelleen melko vieraalta ajatukselta. Jollain tasolla en usko oman osaamiseni riittävän taikurin viihdyttämiseen tai ihmetyttämiseen – vaikka ”tavallisen yleisön” osalta se onnistuisikin. Niin naurettavalta kuin se siis kuulostaakin, jollain tasolla jännitän muiden taikureiden kohtaamista.

Taikapäiville lähtö oli jo suunnitelmissani viime vuodesta lähtien, mutta varmistuksen sille saikin kun pääsin tapaamaan Suomen ykkösmentalistin (ja IS-nettitv:ssä omaa sarjaa vetävän) Pete Poskiparran hänen vierailtua Jyväskylässä pitämässä ”Kuinka sinua huijataan” -luentonsa. Mukana oli myös taikuri Joni Pakanen, joka oli ohikulkumatkalla ja pistäytyi katsomassa luennon ja tapaamassa Peteä. Ensimmäistä kertaa rupattelin muutamaa minuuttia pidemmän tovin toisten taikurien kanssa ja sain rikottua omaa jännitystäni muiden ”huijarien” tapaamisesta. Ks. herrat olivat oikeastaan myös ainoat, joiden kanssa sosialisoiduin Taikapäivillä – muuten keskityin vierailemaan luennolla ja nauttimalla viihdeojelmien SM-kisoista (jotka olivat mitä todella olivat mainiointa viihdettä ja fiinaaliin päässeet aivan loistavia esiintyjiä).


http://i59.tinypic.com/x6km8i.jpg
Ensimmäinen livenä ikinä näkemäni taikaesitys olikin tältä herralta


Lähdin Taikapäiville vasta lauantaina, vaikka jo perjantaina olisi ollut luvassa ohjelmaa ja luento – työt pitivät perjantaina sen verran kiireisenä, että katsoin parhaaksi matkustaa Kouvolaan vasta lauantaina aikaisin aamusta. Viihdeohjelmien SM-kisat kestivät karsintoineen iltapäivästä myöhään alkuyöhön asti. Olin hotellilla keskiyön tiimoilla ja laskelmieni mukaan seisoskelin Kouvolan kävelykatu Manskilla yli seitsemän tuntia. Jalat olivat hyvin tyytyväisiä mennessäni suoraan hotellille kallistamaan pään tyynylle, vaikka iltasessioissa olisikin ollut mahdollisuus tavata lisää kollegoita. Sunnuntaina heräsin aikaisin lähteäkseni aamupalan kautta illuusioiden maailman mestarin, Julius Frackin pitämälle luennolle. Kyseinen luento oli mitä mainioin ja sain mukaani paljon uusia temppuideoita ja ratkaisuja aiempien rutiinien ongelmiin. Luennon hyödyllisyydestä johtuen minua harmittikin, että en päässyt myöhemmin päivällä olleeseen Paul Danielsin, taikureiden elävän legendan, luennolle – facebookissa lukemistani kehuista päätellen jäin todella paljosta paitsi ja toivon saavani joskus tilaisuuden päästä jollekin toiselle Danielsin pitämälle opetussessiolle. Kiroan myös VR:n juna-aikatauluja enemmän kuin koskaan.

Taikapäivät olivat osaltani siis melko tyngät, enkä sosialisoitunut kuin nimellisesti muiden alan harrastajien kanssa. Kokemus oli kuitenkin äärimmäisen positiivinen ja aionkin osallistua tapahtumaan taas ensi vuonna pääsiäisenä – osallistuen kaikille mahdollisille luennoille sekä tällä kertaa myös yrittää tehdä tuttavuutta kollegoihin. Elämäni ensimmäisten Taikapäivien perusteella voin saada muulta suomalaiselta taikuriyhteisöltä niin paljon, että olisi typerää jättää käyttämättä se tilaisuus.

http://i59.tinypic.com/15zjzi0.gif
Fiilikset Kouvolan Taikapäiviltä olivat kutakuinkin tälläiset

Kirjoittanut Niilo, klo 21:41, 28.07.2014 - Luettu 1248 kertaa